Ryhmien kanssa työskennellessä positiivinen palaute on kaikkien yhteinen juttu!

Olen toiminut johdon työnohjaajana ja coachina päätyöni rinnalla vuodesta 2016. Esihenkilötyössä yli 12 vuotta.

Kesän kynnyksellä oli sovittuna työyhteisön työnohjaus, jossa oli tarkoitus käydä palautekeskustelu sekä ryhmän pohtia haluavatko jatkaa yhteistyötämme. Heti tapaamisen alussa kävi selväksi, että työskentelyä halutaan jatkaa. Sitten tuli palautteen antamisen aika. Käydyn keskustelun kaksi nostoa pysäytti.

"Olen käynyt työnohjauksissa vuodesta 1978. Paras työnohjaus."

"Mulla ei oo koskaan ahdistunut olo näiden tapaamisten jälkeen."

Iloitsin, mutta olin myös hämilläni. Seuraavalla viikolla olin vastaavassa tilanteessa toisen ryhmän kanssa. Palaute oli positiivista ja ryhmä toivoi yhteistyölle jatkoa. Ja sitten vielä kevätkauden lopuksi tapasin ryhmän, joka myös toivoi ohjauksille jatkoa ja palautteen antamisen yhteydessä kokenut työntekijä kertoi käyneensä parikymmentä vuotta työnohjauksissa ja kokenut tämän ohjauksen olleen hänelle tähän mennessä kaikkein antoisin.

Näiden yhteisöjen kanssa olin selvästikin onnistunut. Tapaamiset ovat olleet tavoitteellisia ja käytetyt menetelmät ovat olleet heille sopivia, ei taikatemppuja, vaan varsin tiukkaa asiaa. Mikä siis juuri näissä kohtaamisissa on ollut sellaista, joka on tuonut ohjattaville kokemuksen onnistuneesta ohjauksesta?

Palautteita kesän aikana pohdiskellessani tein oivalluksen asiaan liittyen. Ymmärsin, että taustalla on toimintatapa, jota pyrin soveltamaan ihan kaikissa työelämän rooleissani. Toimintatapa, joka ei ole liuta erilaisia menetelmiä tai kysymyspatteristoja. Lähtökohtaisesti uskon, että yhteisöjen kehittyminen ja ratkaisujen löytyminen on lähes aina kaikkien yhteisön jäsenten asia. Ne harvoin löytyvät vain esihenkilön, johtajan, työnohjaajan tai konsultin pöydän takaa.

Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen työote ovat itselleni luonnollinen tapa toimia kaikissa työelämän rooleissani. Niin johtajana, kuin johdon ja työyhteisöjen työnohjaajanakin. Hyvän huomaaminen ja näkökulmien vaihtamisen treenaus ovat minulle tärkeitä ja pyrin etsimään näitä kohtia jokaisessa kohtaamisessa. Oma roolini on näissä tilanteissa ollut sanoittaa yhteisöjen osaamista, voimavaroja, tehdä näkyväksi ryhmän vahvuudet, haastaa löytämään kipukohtia ja tukea niiden ratkaisemisessa.

Olen osannut noissa tilanteissa luoda ryhmien kanssa hetkiä, joissa on ollut hyvä ja turvallista olla, joissa on puhuttu itselle tärkeistä asioista ja samalla saavutettu osallistujien ryhmälleen asettamia tavoitteita. Jokainen on laittanut itsensä peliin ja ollut tilanteissa läsnä.

Kanssanne on ollut helppo onnistua.

Turussa 29.7.2022

- Katja Suominen